Juuri kun puhuin ettei rakkaus ole aina ikuista. Mua kohtaan se ei ainakaan ollu :(. Erosin mun poikaystävän kanssa, ja se on ollut läheisin mulle mitä mul on koskaa ollu elämäs. Tä on ollu nii kova pala, et must tuntu et maailma romahtaa mun ympärilt ja että misään ei olisi enään järkeä. Miettisin useasti että annan kaiken olla, aivan kaiken. Lähtisin vain ja en jättäisi mitään jälkeeni. Mutta onneksi rakkaat ystävät ja äiti sekä sisko on olult koko ajan tukenani <3. Ilman heitä en ehkä olisi tässä...
En ollut yhtään varautunut tähän, en edes ollut huomannut ettei hän välitä musta enää. Tietenkin pieniä juttuja ihmettelin pari kertaa.. Mut en sentää arvannu et se haluaa suhteen olevan ohi ja ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan. Epäilen aika vahvasti, että takana voisi olla toinen tyttö. Olihan tämä poika mulle valehdellut ja kerran menettäny luottamukseni siihen, mutta sai sen jollain tapaa takaisin. Kai olin niin turhautunut kaikkeen ja hän oli ainoa mitä mulla oli silloin ja annoin anteeks. Mut nyt sitä mennään erillään ja en ole vielä yhtään tottunut ajatukseen. Kamala olo koko ajan. Onneksi treenit vie paljon aikaani ja ajatuksia muualle kuin tähän henkilöön... Ja onneksi alkoi nyt juuri kisakausi ja pitää keskittyä niihinkin täysin, eli vaikka haluaisin antaa aikaa tämän suremiseen ni se ei olisi mahdollista. ONNEKSI en halua antaa aikaa.
No, luottamus poikiin on hyvin heikko tällä hetkellä... Yksi ihminen voi tuhota suhteet muihin, ainakin mun osalta. Mutta mun on kestettävä tämä. Jopa sekin ajatus että olisi toinen tyttö...

Broken_heart_by_fabu.jpg

No mutta, onneksi olen jo päässyt tän asian kanssa hiukan eteen päin. En usko että edes haluan tämän jälkeen vielä ainakaan palata yhteen. Pelkään varmaan sitä tilannetta, että mitä jos uudelleen kävisi näin...? Mutta silti kyllä kaipaan vielä kovasti vanhaan ja ehkä jopa unelmoin siitä.
Unelmoin myös siitä, kuinka hän katuisi yli kaiken suhteen lopettamista. Tavoittelen sitä, että hän katuisi. Ja urakalla. Hän ei tiedä lähellekään millainen olo minulla on ollut, haluan hänen tuntevan melkein samoin. Syytän itseäni monista syistä...

Onneksi minulla on yksi todella tärkeä ystävä <3. Hänelläkin on blogi... Osoite on www.eellee.vuodatus.net   häneen voin luottaa täysin! Eellee oli myös ensimmäinen kenelle kerroin erosta ja huonosta olosta...

Mutta, paino juttuihin... Onneksi olen saanut vähennettyä ruokaa, sen kyllä aiheuttaa vahvasti tämä ero. Ruoka ei maistu ja nälkä ei häiritse. Sentään siitä iloa ja tyytyväisyyttä.

Tavoitteita kesäksi on 44 kg. Ehkä jopa 42 kg. Katsoo miten tämä tästä lähtee.
Toukokuun puolessa välissä pitäisi olla tuo tavoite jo mallillaan, koska silloin lähdetään luokkaretkelle ja haluan olla tosi hyvässä kunnossa ja sillai :).

Tän päivän ruokailut:
aamupala:
kuppi kahvia jossa rasvatonta maitoa
lounas:
-
päivällinen:
perunaa ja jotain kastiketta vähän
iltapala:

No iltapalan toivon pystyväni jättää väliin, mutta vaikea tässä vaiheessa sanoa. On rankat treenitkin tulossa. Katsoo miten pystyn ja miten jaksan.
1368703.jpg
Nuo jalat <33