Sitä ei millään jaksa ja tekee mieli luovuttaa. Mennä sänkyyn makaa ja vuodattaa kyyneleitä, antaa päivien valuu ohi. Mut ei, mä herään joka ikinen aamu seittemält kouluu ja viikonloppuna yhdeksält harkkoihin. Mut mä inhoon sitä vapaa-aikaa, ainakin tällä hetkellä... Nään koko ajan sen kaipaamani henkilön jossain tai jos olen kotona, niin saan kuulla kuinka laiska olen jne. Pian pitäisi mennä ulos ja huomaa kui pal nyttenkin oon vitkastellut ja piileskellyt äitiltä omas huonees, ettei tarvis kuunnella valitust. Silti se tulee aina välillä ovelle että, "joko olet löytänyt sen!? SE ON LÖYDYTTÄVÄ" "olet laiska, huomaatko ettet tee koskaan mitään" . HUOMAAANHUOMAANHUOMAAN!!!!!!!!!!!!!!!!! Ainoo mitä teen ni on et treenaan joka päivä, jokaaa päivä.