maanantai, 11. elokuu 2008
Ei otsikkoa
keskiviikko, 21. toukokuu 2008
ääh
enpähän oo pitkiin aikoihin kirjottanu tänne. Nytpähän sit taas kirjotan :). On tosi kiva kuulla että jotkut tykkää jopa lukea näitä... En oo yhtään ottanut painonpudotusta nyt vähään aikaan tosissaan :/. Ärsyttää tosi paljon ! Eli sitä ei oo pudonnu yhtään. No, äsken samal ku kävin suihkussa, oksensin. Tiiän ettei niin todellakaa kannata tehdä, mut mua kadutti niiin paljon mun syömiset ettei mitään rajaa. Se oikeesti anto mul paremman fiiliksen. Pidän nyt taas tätä punaista ranneketta muistuttamassa mua, ettei tulis näitä katumuksia, vaan et pysyisin eros siitä ruoasta. Ens viikolla luokkaretkelle ja kuulin et laival kun mennään ni siel on kaks kertaa seisova pöytä. Mun luokkakaverit aika moni valittaa mun syömisistä ni tosi kiva juttu mennä sinne sitten. No yks pahin kommentoija puuttuu, koska ei tuu mukaan. Enköhän keksi jotain hyvää syytä. Esim että on huono olo tai heikottaa. Luulis sillon niiden antaa mun olla. Ihanaa meil on alkanut tosi rankat reenit ja tekee tosi hyvää! Ainoo et mulla loppuu täl menol energiat ja en jaksa :(. Eli mun pitää laskea tarkkaan et jaksan, mut et kumminkin kulutan.
Taas yksi mun kaveri tietää mun sivuista wannabethinistä. Se on oikeastaan aika paljon kans samalla aatteella. Juteltiin tänään koulussa just kaikkia keinoja miten kuluttaa. Ajateltiin tehä keskeinen vihko johon lisäillään vinkkejä ja tietoja.
Täs samalla kun oon koneella ni en istu vaan seison. Oon seisonut jo tosi pitkään ja jalkoja väsyttää, ihana tunne. Sit oon juonut litran kylmää vettä. Ehkä kykenen taas tähän. Toivon ainakin niin! Mut pakkohan mun on koska mun kaverikin on päättänyt onnistua tiputtaa painoa. Kummankaan meidän vanhemmist ei saa meidän jättää lihaa pois ruoasta. Ois ollu sillai ihan ok alottaa lakto-ovovegetarinen liha (ei mitään lihaa -kana, -kala, -punainen liha, mut maitotuotteet ja kananmuna). En vaan saa koska mulla ei kuulemma oo mitään syytä siihen. Tietäispä vaan kuinka hyvä syy onkin. Mut en aio kumminkaan syödä lihaa, muuta kun sen mikä on pakko.
Ihmetyttää kuinka paljon ihmiset voi muuttua ja kuinka tyhmiä jotkut voi olla! Se jätkä johon luotin yli kaiken on täl hetkel mulle EPÄLUOTETTAVIN. Mut hei ei voi mitään, ite se sen aiheuttaa ja oikeastaan parempi vaan ettei olla puheväleissä.
Oli menny vähän jälkee eron vetämää jotain muijaa. Että joo, tunteet loppu... Uus muija vaa kuviois. Ois sanonu suoraan ni oisin jättäny sen heti täysin rauhaa enkä ois antanu sen ees koskee muhun. Inhottaa. No ei se jätkä varmaan tiedä millanen se muija on. Luuli varmaan saaneensa sen neitsyyden, mut ehei, se olis menetetty jo sen muijan osalt moneen kertaan :).
Tiedän, aika rajua tekstiä mut miten muutenkaan en osannut ilmaista ja halusinpahan vaan. Mutta lopettelen nyt et pääsen nukkumaan, koska huomenna aikainen herätys enkä halua nukkuu pommiin, niinkun tänää.
Taas yksi mun kaveri tietää mun sivuista wannabethinistä. Se on oikeastaan aika paljon kans samalla aatteella. Juteltiin tänään koulussa just kaikkia keinoja miten kuluttaa. Ajateltiin tehä keskeinen vihko johon lisäillään vinkkejä ja tietoja.
Täs samalla kun oon koneella ni en istu vaan seison. Oon seisonut jo tosi pitkään ja jalkoja väsyttää, ihana tunne. Sit oon juonut litran kylmää vettä. Ehkä kykenen taas tähän. Toivon ainakin niin! Mut pakkohan mun on koska mun kaverikin on päättänyt onnistua tiputtaa painoa. Kummankaan meidän vanhemmist ei saa meidän jättää lihaa pois ruoasta. Ois ollu sillai ihan ok alottaa lakto-ovovegetarinen liha (ei mitään lihaa -kana, -kala, -punainen liha, mut maitotuotteet ja kananmuna). En vaan saa koska mulla ei kuulemma oo mitään syytä siihen. Tietäispä vaan kuinka hyvä syy onkin. Mut en aio kumminkaan syödä lihaa, muuta kun sen mikä on pakko.
Ihmetyttää kuinka paljon ihmiset voi muuttua ja kuinka tyhmiä jotkut voi olla! Se jätkä johon luotin yli kaiken on täl hetkel mulle EPÄLUOTETTAVIN. Mut hei ei voi mitään, ite se sen aiheuttaa ja oikeastaan parempi vaan ettei olla puheväleissä.
Oli menny vähän jälkee eron vetämää jotain muijaa. Että joo, tunteet loppu... Uus muija vaa kuviois. Ois sanonu suoraan ni oisin jättäny sen heti täysin rauhaa enkä ois antanu sen ees koskee muhun. Inhottaa. No ei se jätkä varmaan tiedä millanen se muija on. Luuli varmaan saaneensa sen neitsyyden, mut ehei, se olis menetetty jo sen muijan osalt moneen kertaan :).
Tiedän, aika rajua tekstiä mut miten muutenkaan en osannut ilmaista ja halusinpahan vaan. Mutta lopettelen nyt et pääsen nukkumaan, koska huomenna aikainen herätys enkä halua nukkuu pommiin, niinkun tänää.
sunnuntai, 4. toukokuu 2008
nooniin
Nyt se kaks viikkoa on kulunut... Eli olis aika alottaa jonkinnäkönen dieetti/paasto. Vois tehdä niin et paastoas huomenna, ylihuomenna sit taas söis jotenkin tosi kevyesti. No, suunnittelen sen illal ku meen nukkumaan et miten viikkoni hoidan. Haluun saada kaiken ylimääräsen pois ennen luokkaretkeä ja varsinkin rippileiriä. Kesällä olis niin ihanaa olla tosi laiha, ja kulkee häpeilemättä bikineis. Yhtään häpeilemättä ! Sit mun pitäis värjätä mahollisimman pian hiukset... Mut ei niist tuu niin kivat ku haluaisin, meinaan en saa hiustenpidennyksii. Maistuis kyllä! Tänään oon vääntänyt kyl niin paljon kaikkee ette mitään rajaa. Varsinkin karkkii! Eli mun on pakko alottaa karkkilakko ja myös herkkulakko. Piilotan kaikki mun karkit mun silmist jonnekin laatikkoo ja en anna itteni langeta niihin. Karkki on mun pahin heikkous. Ja suklaa! Niihin tulee himo jos ottaa vähänkin ja varsinkin kun otan usein. Onneks en muuten ryyppää tai mitään nykyään, koska en nää siinä mitään järkeä täsä vaiheessa. Mulla on tärkeä harrastus, tulevaisuus ja koulu edessä plus haluan olla laiha. Viina sun muut alkoholijuomat sisältää niin paljon kaloreit ettei mitään rajaa. Ei paljoa mitkään "light" juomat lohduta. On se nii hupaisaa kattoo sivusta kun kaverit lihoaa vieressä kun lähtee melkein jokaikinen viikonloppu ryyppämään ja vetämään teinikännit. Siitähä on tullut ihan muoti :). Huomenna paljon liikuntaa koulus ja sit treenit illalla. Vois mennä viel lenkille treenien jälkeenkin. Tekis ihan hyvää meinaan käydä pitkästä aikaan kunnon juoksulenkillä. Alan käymään säännöllisesti, alkais kaloritkin sit ehkäpä karisemaan. Syytä olis! Kouluruokailuun en aio mennä viikkoon ainakaan, mut mun pitäis hoitaa se jotenkin ovelasti. koska en haluu et muut tajuaa et vältän taas kerran ruokailut. Sit meinaan alkaa uudestaan turhat epäilyt ja valitukset. Tai ei ne turhia oo, mut ei ne mua hetkauta, ärsyttää vaan. Tai no voisin mennä kouluruokailuun ja ottaa ihan vähän ruokaa lautaselle ja levitellä siinä sitä ja lähteä/ todeta ettei oo nälkä tai on huono olo. Pitäis päivitellä wannabethinin sivustojakin pitkäst aikaan, koska ne on aika tylsän näköset. Suntuubis ei oikeen saa mitään kivoi teemoi tai sellasia asetettu niihin sivuihin. Aloitin tekee freewebsiin, mut meni hermot ku ei ne päivittynyt kunnol ja ne on englanniks. Eli haluan tosi selkeet ohjeet enkä vaan ite kokeilla ja sitä myöten oppia. Rupean tekee läksyjä eli lopettelen tähän...
maanantai, 14. huhtikuu 2008
itkettää
Kerrankin ku alko asiat hymyillä, nii tuli nii paska fiilis ettei mitää rajaa! Yks ainoo ihminen voi aiheuttaa sen... Se ketä joskus on ollu mulle kaikkein tärkeint jonka jälkeen se rikko mut. Mut välit alko sujuu, ja nyt tämmönen. En oo tainnut päästä täysin vieläkään yli... Miksei vois joskus olla kaikki asiat vaan hyvin? Miks aina pitää olla joku ongelma? IHAN AINA ! Mä en haluu mennä huomen kouluun ollenkaa, haluun vaan makaa kotona. Mut, mä joudun menee huomen koulun jälkeen viel fysioterapeutil. No saa sentään jotain muuta ajateltavaa, esimerkiks et on paikat aika paskana.
Mä teen ihan koko ajan jotain virheit. Haluisin vaa vajoo maan alle ja kuihtuu pois. Mitä mä tääl teen? Oon vaan haittana ja huolenaiheena muille... Tämmönen läski kusipää! Ja nytkään en voi laihduttaa täysin koska tulos tärkeit tapahtumii mis pitää olla paljon energiaa ja sitä ei pelkist hedelmist/vihanneksist saa. Eli siinäki asias kaikki on iha perseellää. Mut varsinki ihmissuhteis kauheit ongelmii. Haluun liikkuu iha muitte ihmiste kans, koska en siedä enää kattoo näit ihmisii. Oon ihan täynnä koko porukkaa. Kaikki puhuu paskaa toisistaa ja haluu toiste välit rikki, oli keino mikä tahansa. Ja mut ne on jo saanu nii täytee koko paskaa et ei mua pahemmi enää tarvi kattella. Tai sit tarvii ellen liiku jossain ihan muual ja ihan eri ihmisten kans. Jopa se luotettava tuntuu TOSI epäluotettavalt täl hetkel. Kenel hitto mä voin todellises elämäs enää avautuu? Jos kaikki kerran sanoo kaiken eteenpäin? Mist löytyy enää nykyään sellanen todellinen ystävä? Kaikist muodostuu maineen mukana vähitellen kusipäit ja mainettaa nostaakseen ja muiden mainet laskeaksee levittää paskaa ja salaisuuksii eteen päin, tai yrittää paskentaa muiden välejä keskenään jotta ite loistais kuningattarena. Voisin pitää jonkin kuukauden tosi matalaa profiilia ja sitten kun oon saanut itteni kasaan ja asiat sujuu ni en todellakaan aio pitää matalaa profiilii. Mut en myöskään olla mikään täys kusipää.
Noin kolmen viikon päästä alotan kunnon dieetin, tai jopa paaston. Kattoo nyt mikä silloin parhaiten sujuu. Haluun tosi nopeesti painon alas, koska se on nyt vähän kait noussut. En haluu mennä vaa'alle.
Treenaamaan ->
Mä teen ihan koko ajan jotain virheit. Haluisin vaa vajoo maan alle ja kuihtuu pois. Mitä mä tääl teen? Oon vaan haittana ja huolenaiheena muille... Tämmönen läski kusipää! Ja nytkään en voi laihduttaa täysin koska tulos tärkeit tapahtumii mis pitää olla paljon energiaa ja sitä ei pelkist hedelmist/vihanneksist saa. Eli siinäki asias kaikki on iha perseellää. Mut varsinki ihmissuhteis kauheit ongelmii. Haluun liikkuu iha muitte ihmiste kans, koska en siedä enää kattoo näit ihmisii. Oon ihan täynnä koko porukkaa. Kaikki puhuu paskaa toisistaa ja haluu toiste välit rikki, oli keino mikä tahansa. Ja mut ne on jo saanu nii täytee koko paskaa et ei mua pahemmi enää tarvi kattella. Tai sit tarvii ellen liiku jossain ihan muual ja ihan eri ihmisten kans. Jopa se luotettava tuntuu TOSI epäluotettavalt täl hetkel. Kenel hitto mä voin todellises elämäs enää avautuu? Jos kaikki kerran sanoo kaiken eteenpäin? Mist löytyy enää nykyään sellanen todellinen ystävä? Kaikist muodostuu maineen mukana vähitellen kusipäit ja mainettaa nostaakseen ja muiden mainet laskeaksee levittää paskaa ja salaisuuksii eteen päin, tai yrittää paskentaa muiden välejä keskenään jotta ite loistais kuningattarena. Voisin pitää jonkin kuukauden tosi matalaa profiilia ja sitten kun oon saanut itteni kasaan ja asiat sujuu ni en todellakaan aio pitää matalaa profiilii. Mut en myöskään olla mikään täys kusipää.
Noin kolmen viikon päästä alotan kunnon dieetin, tai jopa paaston. Kattoo nyt mikä silloin parhaiten sujuu. Haluun tosi nopeesti painon alas, koska se on nyt vähän kait noussut. En haluu mennä vaa'alle.
Treenaamaan ->
torstai, 10. huhtikuu 2008
never too thin
Huomaa heti kun ei oo syönyt kunnolla! En jaksanut melkeen mitään treeneissä ja jalat meni heti ihan maitohapoille. Mistä hitosta sitä energiaa saa kuin siitä ruoasta?
Ja kun nyt just sitä energiaa tarvii koska on rankkaa treeneis, mut en osaa syödä sitä niin ettei tuu liikaa eikä ihan liian vähän! Josotan vähänki syötävää, niin tekee mieli tositosi paljon enemmä ja sit se menee hillitsemättömäks. Maanantaina pitäis mennä ostaa uudet tekoripset, koska noi h&m:n on ihan paskat ja en oo kertaakaan pystynyt käyttää niit. Haluun sellaset et ne näyttää kunnol tekoripsilt ja haluun mustaa luomivärii ja napakorun sekä tähtikuvioisen tatuoinnin nilkkaan/lonkkaan/peukalon lähettyvil. Sit haluun et me muutetaa omakotitaloon meiä mamman taloon, mut se ei suostu lähtee sielt :/.
Musta tuntuu etten jaksa kauheen kauaa tätä lajia mitä tällä hetkellä harrastan, koska se alkaa vaikuttaa jo harrastuksen ulkopuolellekki. Tai no ainahan se on vaikuttanu, mut mielialaan ja sun muuhun. Mut jotenki oon niin kiintyny tähä lajiin, etten pysty pääsemään siit irti vaik paikat hajoaa koko ajan vaa enemmä.
Haluaisin jonkun tositosi läheisen ystävän ihan täst lähipiirist, koska kaikki ihanimmat on eri koulussa tai niil ei oo aikaa. Haluun semmose mikä ois koko ajan siinä lähellä. Tietty sehän voi vaikeuttaa ystävyyssyhdet mut se ois tosi kivaa. En siis sano ettei mulla olis ystäviä, mut jotain on aina...
sit yks henkilö... Mä en vaan kestä. Miks asiat on näin? Toisinaan haluan, toisinaan en. Ihana tuntea itteni vapaaksi ja jutella ihan vapaasti oli sit ketä tahansa henkilö kysees. Mut sit ku kattoo sen toisen vapaut, se tuntuu viel niin pistävältä. Millo siit sit pääsee tosissaan yli? Yhdellä meni vuos päästä yli. Mut mä en haluu vuotta tai kahta vuotta käyttää siihen. Haluun ihan uusia ihmisiä mun ympäril.... Mut en ehdi! Pelkkää treeniä ja koulua. Ja ku se on mun kanssa samassa koulussa niin nään sen jokaikinen välkkä väkisinkin. Ja samat kaveritkin... Eli nään sen siinä vieressä koko ajan... Viikko sitten ajattelin et jes kaikki on ok ompa tää helppoo, mut koko ajan vaa tulee olo et "mitä jos ei sittenkään..?". En osaa ettiä mitään hyviä puolia ja sitä että mulla on oikeesti ollu paremmin asiat nyt. Ainakaan ei oo tullu suremisia ja omantunnon tuskia turhast... Mut jotenki kaipaan sitä pienennettyy vapaut, paljon paljon pienempää... Mut oikeesti kaikki ei mee niinku haluaa, mut must tuntuu ettei mee melkeen koskaan. Nyt alko taas ihme lasku. Mieliala vaan laskee, en jaksa treenata henkisesti enkä fyysisesti, en jaksa keskittyä. Vähän niinku masentaa :(. Mut kai tää tästä. Odotan huomista ja siitä seuraavia päiviä.
Mä haluan painaa jo sen 42 kg ! Tai 40... Tiedän et on tosi iso tavoite, koska nyt oon joku 53 kg läski !!! Mut mä en haluu asettaa pienempii tavoitteit, koska en haluu olla tosta painavampi. Mut mähän oon yli 10 kg painavampi :(. Ja haluun olla luokkaretkeen mennes noin kevyt.
Ja kun nyt just sitä energiaa tarvii koska on rankkaa treeneis, mut en osaa syödä sitä niin ettei tuu liikaa eikä ihan liian vähän! Josotan vähänki syötävää, niin tekee mieli tositosi paljon enemmä ja sit se menee hillitsemättömäks. Maanantaina pitäis mennä ostaa uudet tekoripset, koska noi h&m:n on ihan paskat ja en oo kertaakaan pystynyt käyttää niit. Haluun sellaset et ne näyttää kunnol tekoripsilt ja haluun mustaa luomivärii ja napakorun sekä tähtikuvioisen tatuoinnin nilkkaan/lonkkaan/peukalon lähettyvil. Sit haluun et me muutetaa omakotitaloon meiä mamman taloon, mut se ei suostu lähtee sielt :/.
Musta tuntuu etten jaksa kauheen kauaa tätä lajia mitä tällä hetkellä harrastan, koska se alkaa vaikuttaa jo harrastuksen ulkopuolellekki. Tai no ainahan se on vaikuttanu, mut mielialaan ja sun muuhun. Mut jotenki oon niin kiintyny tähä lajiin, etten pysty pääsemään siit irti vaik paikat hajoaa koko ajan vaa enemmä.
Haluaisin jonkun tositosi läheisen ystävän ihan täst lähipiirist, koska kaikki ihanimmat on eri koulussa tai niil ei oo aikaa. Haluun semmose mikä ois koko ajan siinä lähellä. Tietty sehän voi vaikeuttaa ystävyyssyhdet mut se ois tosi kivaa. En siis sano ettei mulla olis ystäviä, mut jotain on aina...
sit yks henkilö... Mä en vaan kestä. Miks asiat on näin? Toisinaan haluan, toisinaan en. Ihana tuntea itteni vapaaksi ja jutella ihan vapaasti oli sit ketä tahansa henkilö kysees. Mut sit ku kattoo sen toisen vapaut, se tuntuu viel niin pistävältä. Millo siit sit pääsee tosissaan yli? Yhdellä meni vuos päästä yli. Mut mä en haluu vuotta tai kahta vuotta käyttää siihen. Haluun ihan uusia ihmisiä mun ympäril.... Mut en ehdi! Pelkkää treeniä ja koulua. Ja ku se on mun kanssa samassa koulussa niin nään sen jokaikinen välkkä väkisinkin. Ja samat kaveritkin... Eli nään sen siinä vieressä koko ajan... Viikko sitten ajattelin et jes kaikki on ok ompa tää helppoo, mut koko ajan vaa tulee olo et "mitä jos ei sittenkään..?". En osaa ettiä mitään hyviä puolia ja sitä että mulla on oikeesti ollu paremmin asiat nyt. Ainakaan ei oo tullu suremisia ja omantunnon tuskia turhast... Mut jotenki kaipaan sitä pienennettyy vapaut, paljon paljon pienempää... Mut oikeesti kaikki ei mee niinku haluaa, mut must tuntuu ettei mee melkeen koskaan. Nyt alko taas ihme lasku. Mieliala vaan laskee, en jaksa treenata henkisesti enkä fyysisesti, en jaksa keskittyä. Vähän niinku masentaa :(. Mut kai tää tästä. Odotan huomista ja siitä seuraavia päiviä.
Mä haluan painaa jo sen 42 kg ! Tai 40... Tiedän et on tosi iso tavoite, koska nyt oon joku 53 kg läski !!! Mut mä en haluu asettaa pienempii tavoitteit, koska en haluu olla tosta painavampi. Mut mähän oon yli 10 kg painavampi :(. Ja haluun olla luokkaretkeen mennes noin kevyt.
